21.11.2016

Joulustressi?




Pian se taas alkaa.
Se touhuaminen, täydellisyyden hakeminen. 
Juostaan, sinne ja tänne. 
Ostetaan lahjoja enemmän, kuin olisi varaa. 
Nyt on joulu! 
Nyt nautitaan!!!

Mutta oikeesti, nautitaanko?

Itse olen jouluihminen. 
Rakastan joulua!
Aloitan hullun ajoissa lahjojen hankkimisen, koska lahjoja on ihana antaa.
Yh-äitinä ei ole rahaa ostaa kaikkea ihanaa kaupasta.
Minä etsin lahjat kirpputoreilta, kyllä, melkein kaikki lahjat on sieltä. 
Kaunista, jopa uutta sieltä löytyy. 
Käärin vanhoihin tapetteihin ja papereihin.
Edellisenä jouluna säästin paljon nauhoja ja papereita.
Lahjani on suurin osa jo paketoitu.
Oikeastaan se on pakollista minulle, koska jos jätän lahjat joulukuulle, ei jää voimia leipomiseen tai koristeltuun. 
Kaikki pitää tehdä hissukseen.

Inhoan joulustressiä!
Täpötäysiä kauppoja. 
Ylenpalttista kuluttamista.
Heitin tänä vuonna postista tulleet lelukatalogitkin roskiin. 
En halua, että nuorin lapseni alkaa haluta jotain mistä ei ole ikinä kuullutkaan, mihin minulla ei olisi sitten edes varaa. 
Ja tämä joulun ihme unohtuisi kuitenkin sinne lelukoppaan aika pian...

Annas piparitalo on juuri hyvä!
Valmis torttutaikina enemmän kuin hyvä. 
Laatikot teen valmiista pyreestä.
Yhden ihanan suklaakakun leivon itse, sitä kaikki odottaa. 

Joulu syntyy pienistä asioista.
Yhdessä tehden, rauhassa, ilman stressiä.
Suunnittelen sitä ja tätä.
Osa toteutuu, osa jää seuraavaan vuoteen.

Piparit, kuusi, kynttilät, lahjat ja suklaa. 
Hyvä ruoka läheisten kesken ja joulumusiikki. 
Yhdessä ollen rauhassa. 
Ei juoksemista sinne ja tänne. 
Eikä ylenpalttista yli-kuluttamista.
Joulu saa tulla hiljaa, sellaisena kuin se tänä vuonna tulee. 

Ihania touhuiluja sinne!!

Ps. En lupaa joulukalenteria, mutta varmasti enemmän postauksia, jouluisia kuvia. 

14.10.2016

Mitäs sitten kun?




Et olekaan enää yrittäjä.
Sinulla ei ole enää omaa liikettä, et toteuta unelmaasi. 
Kun et enää ole suositun blogin kirjoittaja. 
Sitten kun et enää jaksa ommella, kun itseasiassa et ole ommellut edes suoraa ommelta kohta kahteen vuoteen. 
Kun uusimmat lasten uutuudet, Mini Rodinin mallistot ja dropit sitä ja tätä menettää täysin merkityksensä.
Mitäs sitten kun et ole enää naimissa, oletkin eronnut. 
Et asukaan enää Tammisaaressa vaan olet taas Karjaalla. 
Mitäs sitten kun et selviä päivääkään ilman päiväunia.
Kodin imurointiin voi mennä osissa muutama päivä. 
Mitäs sitten kun et voi tehdä kaikkea sitä mitä haluat ja joudut levätä joka välissä. 
Kun joudut tehdä asioita sen perusteella mitä jaksat eikä mitä haluat. 
Mitäs sitten kun kivutonta päivää ei enää ole. 
Kun lääkärisi ei näe enää paluuta työelämään ja yritetään ylläpitää nykyistä kuntoa. 

Mitäs sitten?

Sitä pysähtyy. Hengittää. 
Välillä itkee tuuleen ja nauraa kun maidot löytyy lattialta. 
Kerran sieltä löytyi murotkin ja sanoin lapsille, että lusikat käteen, aamupala on lattialla. 
Huumorilla pääsee pitkälle, niin ja punaisella huulipunalla. 
Ja joskus pitää sanoa vaan vittu. 
Puhtaasti niin. 
Pitää tuntea, elää läpi olotilat ja hyväksyä missä mennään. 
Joskus toimii se, että sitä vaan toimii. 
Ei mieti liikaa. 
On hetkiä kun ulkoistaa vaikeutensa eikä sisäistä niitä. Toimii vaan. 
Koska aina ei voi edes hyväksyä. 
Ja kun voi, päästää irti. 

Ja oikeasti, pannukakku toimii aina. 
Ja kynttilät.
Salmiakki ja suklaa. 
Hyvät leffat ja ystävät. 
Rakkaus.
Tuulen humina puissa, auringon lämpö kasvoilla. 
Kaunis mekko ja kiharat. 
Kahvi. 

Pitää muistaa elää. 
Kun on tämä elämä. 
Kaunis jokatapauksessa. 



6.10.2016

Miten saada vanhat Crocsit puhtaaksi?






Melkein kaikilla on Crocseja perheessä. 
Meilläkin on monet pihakenkinä. 
Lempparit tummentuu ja pinttyy. 
Minä yritin saada puhtaaksi pesukoneessa, mutta ei autanut pinttymiin. 
Kokeilin #taikasieni tuotetta pinttymiin ja puhdasta tuli!!!
Nyt noi vanhatkin ovat siistit ja kehtaa käyttää missä vain. 

Olen saanut tuolla seinistä tummentumat ja värikynänjäljet pois, hyvin kalkkiutunut suihkuseinä kirkastui hetkessä ja hanat kiiltää. Mä oon koukussa! 

Oletko jo kokeillut?

Ps. Tämä EI ollut maksettu mainos vaan oma ilo jaettu teille kun tuote toimii!!!!

2.10.2016

Prinsessasänky?



Minulla ollut aina haaveissa saada katos sänkyyn. 
Iso katos vaatisi ison huoneen, jotta näyttäisi hyvälle. 
Löysin vihdoin kirpparilta täydellisen!
Sopii kauniisti kirppissänkyyn ja huoneen tunnelmaan. 

Edelleen rakastan värejä, söpöjä kuoseja ja hiukan hassuttelua sisustuksessa. 
Mihin sitä kissa karvoistaan pääsee...

17.8.2016

How is it?



Niin. 
Millaista se onkaan elää näin, kun on kroonisesti sairas?
Ethän sä näytä sairaalta?!! Kuulen usein. 
No en näytä en. 
Varsinkaan en, jos ei oo mukana pyörätuolia. Kyllä, minulla on sellainenkin huonoja jaksoja varten. 
Tai jos ortoosia ei juuri silloin tarvitse, tai se on vaatteen alla piilossa.  

Piilossa hymyn takana on kipu. 
Viiltävä kipu kaikkialla kehossa. 
Mietin kävellessä miten mun polvilumpiot ovat, miten lantio on, miten selkä on. 
Kulman takana oikaisen ja rusautan selkärankaa, että paine helpottuisi. 
Välillä tekee mieli mennä kadulle makaamaan, mutta onneksi aina löytyy paikka missä istua ja hengähtää. 

Et näe minua huonona päivänä. 
Olen silloin kotona. Sängyssä. 
Rakastan sänkyäni!
Se on turva, se on laturini. 
Sänkyyn menen keskellä päivää. 
Joka päivä. 
Joskus hetki, joskus tunti tai kaksi. 
Unta voi tulla välillä enemmänkin.
Riippuu mitä on tehnyt aiemmin. 
En jaksaisi ilman nukkumista, ilman lepotaukoja pitkin päivää.

Sairauden kanssa oppii elämään. 
Vaikeinta sen hyväksyminen on kai läheisille. 
Itse alan olla suhteellisen ok tämän kanssa. 
Välillä on henkisesti raskasta kestää fyysistä kipua, mutta silloinkin tiedän, että tulee parempi olo pian. 

Enää en niin paljon peittele. 
Olen avoin. Kerron jos tilanne sen vaatii.
Muuten olen ja elän kuten muutkin. 
Usein se tulee yllätyksenä ihmiselle, että olen parantumattomasti sairas. 
Kai osaan naamioida Eds-raitani hyvin ja hymyillä tarpeeksi. 
Olen ulkoisesti usein siisti ja huoliteltu. 
Sisällä on kuitenkin niin paljon, mitä et näe. 

Mutta hei, elämä on aikas jees, vaikka eläisikin kivun kanssa. 
Kipu antaa perspektiiviä elämään. 
Se auttaa värittämään arjen kauniimmaksi niin, että sen kauneuden huomaa. 
Osaa rakastaa enemmän, vahvemmin. 
Osaa arvostaa oikeasti pieniä asioita ja hidastaa tahtia. 
Negatiivisuus karisee pois, eikä ympärilleen todellakaan kaipaa sitä tai stressiä. 

Tässä ja nyt on ihan hyvä.

10.8.2016

Oma hetki




Olemme muuttaneet takaisin kotiin. 
Omaan taloon, minä ja lapset. 
Nyt oli parempi näin. 
Pitää elämässä valita aina kokonaisuuden kannalta se paras ratkaisu, eikä pohtia liian paljon. 
Elämä kyllä kantaa! 

Kaiken tekemisen, kamojen purkamisen ja järjestelyjen lomassa tarvitsen taukoja. 
Välillä fyysisiä lepotaukoja mutta myös henkisiä taukoja. 
Oma hetki arjen keskellä auttaa jaksamaan. 
Itselle rakas paikka on terassilla rappusilla. 
Kuunnellen tuulen suhinaa omppupuissa, villasukat jalassa juoden kahvia. 
Mieli lepää. 
Keho lentää tuulen mukana ja vain hengitän. 

Miten vietät oman hetkesi? 

Voihan kultsi!




On yksi, joka sulattaa kaikkien sydämen meidän perheessä. 
Hän on aina iloinen, onnellinen ja tyytyväinen. 
Intoa täynnä joka hetki. 
Hän ei välitä huonosta tuulestasi tai miltä näytät. 
Hän on lämmin, karvainen ja aina valmis  halittavaksi. 
Seuraa sinua kaikkialle. 
On lähellä, läsnä. 
Heiluttaa häntää kun tulet kotiin. 
Laittaa pään olallesi kun sinulla on suruja.
Pyörii onneissaan, kun otat remmin esille.
Ei haittaa vaikka satais sammakoita, hän lähtee intoa täynnä kanssasi ulos.
Ja käpertyy vierellesi sohvalle illalla. 

Nella on perheeni suurin rakkauspakkaus.